Aika menee nopeasti. Koulu on viimeistä vuotta vaille valmis... töistä ei tietoakaan... harjoittelu loppuu viikon päästä.

On tässä sattunut hyviäkin asioita. Edelleen Hevin kanssa yhdessä, kihloissa, saman katon alla.

Porukat ei edelleenkään sitä hyväksy, mutta niillä on nyt muitakin murheita. Leijonaemo sairastui vuosi sitten alzhaimeriin ja on jo tosi huonossa pisteessä. Tauti on edennyt tosi nopeasti. Kesä on kaukana, että äiti asuis  vielä silloin kotona. Enää sitä ei voi jättää paria tuntia kauemmaksi aikaa yksin.

Voi kiesus! Olin jo unohtanut miten hullu pitää olla opiskellakseen ammattikorkeakoulus!!

Keskiviikkona oli koulukauden avajaiset ja homma alkoi puolilta päivin ja sehän oli "ryyppäämään, ryyppäämään joka aamu sännätään...." sekä "pieniä käärmeitä, hel***tin pieniä käärmeitä ja kun ne pannaan samaan pussiin ne alkaa siellä heti .... ja taas on pieniä käärmeitä..."

Kilpailuja olisi pitänyt välttää, ehdottomasti vaan kun ei tajunnut!! Joten meikä löysi itsensä puolialastomana makaamasta nurmikolta vaateviestin osallistujana. Sen jälkeen kummasti alkoi taas alkoholi maistua!

Noo, se on ohi ja opiskelu jatkuu taas....

Nyt se alkoi, koulu. Kolmas päivä ja matikkaa yritetään. Tää on mielenkiintoista olla ainut nainen kolmenkymmenen jätkän joukos. Noo, ihan OK:lta nää vielä vaikuttaa. 

Muutto on tehty ja uutta eheämpää elämää pitäis yrittää alkaa kasaamaan uudelle kivijalalle. Voi ottaa välillä hietaan.

Hevi on edelleen sinnitellyt rinnalla vaikka en kyllä usko että sillä helppoa on ollut missään vaiheessa.

Naisten kanssa sovittiin haaste. Joulukuussa juostaan 5km putkeen, toukokuussa lähdetään naisten kympille ja elokuussa puolimaraton. Se on  ollut kiva huomata että pojat on ollu kannustavia asian suhteen. Hevi on jo kuljettanut mua kävelyllä ja yritettiin vähän juostakin=)

Jaa jaa, ope varmaan pyyhältää pian paikalle joten taidan lopetella tällä erää.

Tuitui!=)

Voi kiesus!

Oon asunu viimeisen viikon mummon nurkissa. Meni välit poikki kotiporukoiden kans ja mulla naksahti niin pahasti etten halunnu/kyenny enää menemään kotiin. Joo, tiedän että aika kummaa vuodatusta aikuiselta ihmiseltä mutta mun äiti on aikamoinen leijonaemo joka antaa pentujensakin kuulla kunniaansa ja painostaa erittäin ansiokkaasti. Syynä niillä on Hevi mutta mulla on syynä se että en oo 10 vuoteen saanu itsenäisesti tehdä omia päätöksiä vaan kaikki aina kyseenalaistetaan ja jos ne sattuu olemaan erimieltä niin mä oon hullu ja lapsellinen ja muiden vietävis. Eli mulla siis naksahti kun en vieläkään saa tehdä omia virheitäni ja oppia niistä.

Nyt oon Hevin  luona mutta huomenna pitäis mennä kotiin ilmoittautumaan ja saamaan huutia. Appiukko tuli käymään ja kerroin sille että suunnittelen oman kämpän hankkimista. Ihmetteli että miksi täällä Hevin luona ei riitä tarpeeksi tilaa olla ja pyöriä. Kyllä täällä tilaa riittääkin mutta haluan olla hetken omissa nurkissa jo ihan senkin takia että porukat vähän rauhoittuisivat, toivottavasti.

Hankin taas ruusunjuuritabletteja, ne vetää tätä älytöntä stressin määrää vähän alas ja pystyn olemaan toimintakykyinen, etten koko aikaa vaan kyyhötä nurkas ja pelkää että oksennan kun sisukset kouristelevat.

Työpaikka meni alta viime viikolla ah niin ihanien yt:den takia. Vähän omahyväistä mutta : Selvitköön nyt siellä ilman mua, toivottavasti vihdoin tajuavat etten ollut siellä turhan takia vaikken hommistani liikaa meteliä pitänytkään. Hevi onneksi sai pitää paikkansa!

Nyt on kuukauden irtisanomisaika. Ajattelin vetää lonkkaa kun kesälomatkin paloi. Tuskin saan ihan heti uutta paikkaa mutta kuitenkin just parhaimpina kesäpäivinä tulen raatamaan jossain pimeässä nurkassa jotain Hyvin tärkeää.

Iltapäivällä olis gynelle aika. Käydä tarkistuttamas itsensä. Toivottavasti kaikki on kunnos.

Viikonloppu meni Hevin luona, tää alkaa tuntua pikkuhiljaa tutulta paikalta. Eilen puhuttiin häistä. Että jos ens vuonna. Se vain irtisanoutui heti järjestelytoimikunnasta. Hankalaa yrittää yhdistää suht perinteinen tyyli ja rockhenkisyys. Ei oikeestaan vielä mitään ajatusta siitä mitä, missä ja miten.

Metsienmies lähettelee edelleen "ikävä", "rakastan sua ikuisesti", "jos en saa sua, olen ikuisesti onneton"-viestejä. Raivostuttavaa! Nyrkkeilijä kyseli tänään kuinka mun työpaikan kans kävi ja ilmoitti että jos oltais vielä yhdes me yritettäis jo lasta. Maajussi kyseli lauantaina kuulumisia ja sain vähän sellaisen kuvan että se kokeili kepillä jäätä jos olisin taas vapailla markkinoilla. Miksi ei voi riittää että kerron olevani toisen kanssa, onnellinen ja ettei muiden kanssa ole enää mahdollisuuksia/haluja edes yrittää?

Jaa, jos lähtis surffaamaan työpaikkoja ja ehkä hääsivujakin=)